Laatu Eurot

[sixsigma]

Terve kaikki!

Olemme täälläpäin puhuneet keskenämme koko ajan vellovasta aiheesta, LAATUKUSTANNUKSET, ja miten ne saisi laskettua.

Aihe on aika arka omalla tavallaan (todelliset kustannukset ovat arka aihe monessa yrityksessä), mutta kysymyksenä relevantti. Pitäisihän Championien ja BB:n saada selville todelliset kustannukset, että Six Sigma -projektit osaisi kohdistaa oikein.

Haluatteko ottaa kantaa kuinka te olette ratkaisseet tämän ongelman?


Nyt on noussut maailmalla esille uusi, mutta toisaltaan vanha idea, laskea laatukustannukset suorituskykyindeksien avulla (D.J.Wheeler , The Six Sigma Practitioner’s Guide to Data Analysis).

Tiedätkö kuin prosessin suorituskykyindeksi muutetaan Euroiksi, Dollareiksi, jne…

Wheeler on kirjassaan käsitellyt "kaikki" eri yhdistelmät. Eli prosessin lopputuotteen korjaamisen, hylkäämisen (eli romuttamisen) vaikutuksesta tuotteen nominaalikustannuksiin verrattun.

Katsotaan vaikka normaalia suomalaista tapausta Cpk 0,7. Taulukosta voidaan katsoa laatukustannuksien osuus nominaalikustannuksiin verrattuna (lähde:D.J.Wheeler, The Process Evaluation Handbook, Table 1). Tapauksessa, jossa prosessin keskiarvo on juuri speksin keskiarvossa eli Cp=Cpk. Jos Cpk ja Cp=0,7, on kustannustehokkuus 1,22 eli 22% laatukustannukset. (Taulukko perustuu Taguchi:n hävikki funktioon) Toisin sanoin meillä on mahdollisuus säästää laatukustannuksia 22% per tuotantolinja.

Eikö tämä olisi helppoa. No seuraavaksi on tietysti vähän katsottava pitääkö teoria paikkansa. Kun minä matkustan vieraalle paikkakunnalle, katson kartasta etäisyyden ja jaan keskinopeudella ja saan matka-ajan. Sen jälkeen mittaan, kuinka paljon todellisuudessa menee. Eli käytän teoriaa ja sitten käytäntöä.

Jostain syystä laadunparannuksen suunnittelussa ei teoriaa ole, vaan yritetään käytännöllä ratkaista. Ajattele, jos minun olisi summa mutikassa ajettava asiakkaiden luoksi ja vasta sitten saisin selville matka-ajan. Kuinka työlästä ja aikaa vievää olisi kerätä matka-aikoja (laatukustannuksia) saisiko siitä edes mitään järkeä. Onneksi on teoria matka-aika= etäisyys/nopeudella! Sen jälkeen laitan teoriaan vaihtelumarginaalin eli luottamusvälin ja jo toimii.

Pohditaanko porukassa, voisiko tällainen teoria toimia. Meiltä löytyy kirjoja jos jotakuta kiinnostaa, ja voinhan tietysti toimittaa emailitse pari taulukkoakin, jos olet kiinnostunut tutustumaan taulukoihin.

Terveisin

Antti

[sixsigma]

Laitan toisen esimerkin, joka voi antaa kuvaa prosessin parannuspotentiaalin määrästä, ja tätä kautta paljastaa / mahdollistaa kriittisten parannuskohteiden arvioinnin.

Laatukustannukset on yleisestiottean hyvin vaikea määrittää monimutkaisesta ja monivaiheissesta prosessista, mutta edellisessä viestissä esitetyn idean pohjalta se on kohtuullisen helppoa. (Yleensä tunnetaan prosessin suorituskykyindeksit, Cp ja Cpk)

Ajatellaan tilannetta, jossa prosessin Cp on 1. Prosessi kykenee tuottamaan toleransseihin nähden 99,7 prosentin todennäköisyydellä hyväksytyn tuotteen, mutta prosessi huojuu targetista ja Cpk on 0,5, eli prosessi ei ole hyvin keskittynyt (tyypillinen tilanne, mutta kohtuu helposti korjattavissa oleva tilanne). TÄ„män pohjalta voidaan arvioida laatukustannukset, joka on 1,36 kertaa nominaalikustannus. Toisin sanoin 36% kuluu laatukustannuksiin.

t:Antti

[ville]

Hei,

Olen lukenut tuon tekstissä mainitun kirjan melko tarkasti ja todennut sen käytännönläheiseksi ja hyväksi opukseksi.

Kustannusten arviointi ei kuitenkaan ole mielestäni aivan noin helppoa kuin edellisessä viestissä on esitetty. Tuollainen laskenta tulisi kysymykseen, mikäli firmalla x olisi yksi tuotantolaitos, jossa yksi tuote, jolla vain yksi asiakkaalle kriittinen speksattu laatuominaisuus.

Normaalitilanne voisi olla esim. 10 tehdasta, joissa jokaisessa 50 tuotetta, joilla jokaisella 5 tärkeää laatuominaisuutta (oletetaan speksit jokaiselle, vaikka aina niin ei olekaan). Tästä saadaan 2500 indeksiä, jotka muuttuvat jatkuvasti erilaisten prosessimuutosten ja kehitystoimenpiteiden vuoksi. Lisäksi indeksejä pitää laskea Wheelerin kirjan perusteella neljä (Benchmark ECP, Centered ECP, Predictable ECP ja Minimum ECP) ennen kuin saadaan kuva siitä, mihin kehitystoimia pitäisi kohdistaa. Tämä tarkoittaa, että tuo 2500 pitää kertoa vielä neljällä. 10 000:n indeksin jatkuva päivittäminen ja ajan tasalla pitäminen onkin jo ihan eri juttu kuin yhden luvun laskeminen.

Itse aion soveltaa tätä mallia jatkossa em. käytännön hankaluuksista huolimatta jollain tavalla. Suosittelen kaikkia black belttejä ja asiasta muuten kiinnostuneita lukemaan ko. kirjan. Erittäin hyvä kirja.

-ville-

[Vieras]

Terve kaikki!

Olemme täälläpäin puhuneet keskenämme koko ajan vellovasta aiheesta, LAATUKUSTANNUKSET, ja miten ne saisi laskettua.

Aihe on aika arka omalla tavallaan (todelliset kustannukset ovat arka aihe monessa yrityksessä), mutta kysymyksenä relevantti. Pitäisihän Championien ja BB:n saada selville todelliset kustannukset, että Six Sigma -projektit osaisi kohdistaa oikein.

Haluatteko ottaa kantaa kuinka te olette ratkaisseet tämän ongelman?


Nyt on noussut maailmalla esille uusi, mutta toisaltaan vanha idea, laskea laatukustannukset suorituskykyindeksien avulla (D.J.Wheeler , The Six Sigma Practitioner’s Guide to Data Analysis).

Tiedätkö kuin prosessin suorituskykyindeksi muutetaan Euroiksi, Dollareiksi, jne…

Wheeler on kirjassaan käsitellyt "kaikki" eri yhdistelmät. Eli prosessin lopputuotteen korjaamisen, hylkäämisen (eli romuttamisen) vaikutuksesta tuotteen nominaalikustannuksiin verrattun.

Katsotaan vaikka normaalia suomalaista tapausta Cpk 0,7. Taulukosta voidaan katsoa laatukustannuksien osuus nominaalikustannuksiin verrattuna (lähde:D.J.Wheeler, The Process Evaluation Handbook, Table 1). Tapauksessa, jossa prosessin keskiarvo on juuri speksin keskiarvossa eli Cp=Cpk. Jos Cpk ja Cp=0,7, on kustannustehokkuus 1,22 eli 22% laatukustannukset. (Taulukko perustuu Taguchi:n hävikki funktioon) Toisin sanoin meillä on mahdollisuus säästää laatukustannuksia 22% per tuotantolinja.

Eikö tämä olisi helppoa. No seuraavaksi on tietysti vähän katsottava pitääkö teoria paikkansa. Kun minä matkustan vieraalle paikkakunnalle, katson kartasta etäisyyden ja jaan keskinopeudella ja saan matka-ajan. Sen jälkeen mittaan, kuinka paljon todellisuudessa menee. Eli käytän teoriaa ja sitten käytäntöä.

Jostain syystä laadunparannuksen suunnittelussa ei teoriaa ole, vaan yritetään käytännöllä ratkaista. Ajattele, jos minun olisi summa mutikassa ajettava asiakkaiden luoksi ja vasta sitten saisin selville matka-ajan. Kuinka työlästä ja aikaa vievää olisi kerätä matka-aikoja (laatukustannuksia) saisiko siitä edes mitään järkeä. Onneksi on teoria matka-aika= etäisyys/nopeudella! Sen jälkeen laitan teoriaan vaihtelumarginaalin eli luottamusvälin ja jo toimii.

Pohditaanko porukassa, voisiko tällainen teoria toimia. Meiltä löytyy kirjoja jos jotakuta kiinnostaa, ja voinhan tietysti toimittaa emailitse pari taulukkoakin, jos olet kiinnostunut tutustumaan taulukoihin.

Terveisin

Antti

[Laatumies]

Moi,

Lopputyön deadline häämöttää, eli ei ehdi hankkia tuota Wheelerin kirjaa. Olisiko Antilla vinkkiä, mistä tuon Cp-luku-laatukustannustaulukon voisi löytää? Pitänee käydä ainakin spcpress-sivuilta katselemassa.

[sixsigma]

Moikka,

Anteeksi, kun vastaus on kestänyt.

Jos ko. taulukot tulevat opinnäytetyötä varten, ota yhteyttä minuun suoraan, niin eiköhän me jokin ratkaisu tähän löydetä.

t:Antti